Mä istun bussissa. Treenit alkaa ja läksyt on tehty. Mun viereen tulee istumaan joku setä. Mä litistyn ikkunaan päin. Otan hatun ja hanskat pois ja laitan repun mun jalkoihin. Toi setä haisee vähän viinalta. Nyt se liikkuu pikkasen mun suuntaan ja laittaa käden mun polvelle.
Nytkäytän mun jalkaa pikkasen. Se siirtää kättä mun reidelle. Voi ei. Mä jäykistyn. Mun kurkkua kuristaa. Katon eteenpäin. Toisella puolen oviaukkoa istuu muhun päin oleva nainen. Katson sitä silmiin. Hei apua, mitä mä teen? Nainen kääntää katseen. Mun suusta ei tuu mitään ääntä. Puren hampaita yhteen. Mies liikuttaa nyt sen kättä kohti yläreittä ja ähkäisee.
Bussi pysähtyy seuraavalla pysäkillä. Ulos menee muutama ihminen, nainen ja mies, mies vilkaisee mua, tuijotan sitä silmiin. Auta. Mies ja nainen pääsevät ulos bussista, joka lähtee taas liikkeelle. Mun vieressä oleva mies liikuttaa kättä ylemmäs.
**********
Mä katon taas sitä naista tuolla edessä ja mä alan karjumaan: ”Apua, auttakaa, tää setä koskee muhun ja mä en halua! Tää setä mun vieressä tekee mulle pahaa! Kuulkaa kaikki!” Ja heti se täti nousee ja yksi mies ottaa lääppijää olkapäästä kiinni. Se täti, jota mä oon katsonut, on nyt meidän luona ja sanoo: ”Hei tyttö, tuu tänne, mä nään, että sulla on siinä aika ahtaat oltavat, mä autan sua”. Se setä, joka otti lääppijää olasta, jatkaa: ”Mitä tässä tapahtui?” Mä sanon samalla, kun pääsen hivuttautumaan pois lääppijän vierestä: ”Toi setä laittoi kätensä mun reidelle ja koko ajan liikutti sen kättä ylemmäs!” Ja sit mä jo huudan: ”Mulle ei saa tehdä mitään tollasta!”
Bussi pysähtyy. Kuski nousee penkiltään ja tulee lähemmäksi, se sanoo: ”Mä pirautin poliisille.” Ja sit kaikki ihmiset kuulevat, kun mä huudan: ”Mä oon täällä ihan yksin, ilman vanhempaa! Sulla ei ole mitään oikeutta koskea muhun tai keneenkään ilman lupaa. Me lapset, me tarvitaan suojaa ja tukea teiltä aikuisilta! Se on tosi tärkeää!” Ja kaikki bussissa alkaa toistamaan mun sanoja, ihmiset huutavat: ”Näin on! Tyttö on oikeassa! On aika herätä ottamaan vastuu!” Ja poliisi tulee paikalle ja vie sen miehen pois.
*********
Sen sedän käsi on hikinen ja niin kuuma, että se tuntuu mun trikoiden läpi kuin se ois tukkarauta.
Mä katson sitä tätiä silmiin, se istuu ja tuijottaa ikkunasta. Bussi pysähtyy valoihin. Apua! Mä oon mennyt ohi mun pysäkin! Mä en osaa kulkea tuolla! Mä oon yhdeksän vuotta! Mä väännän mun naamalle irvistyksen ja mä kuulen, että mä ärisen, mun hampaiden välistä lähtee vähän hiljaista ärinää. Mä heilautan itteni pois siitä paikalta, alas oviaukon portaikkoon, kaiteen alta. Mä nään, et se täti siellä edessä kattoo mua ja rypistää sen otsaa ja mä painan nappia, et bussi pysähtyisi. Se setä, jonka ote tuntuu vieläkin mun reidellä, tuhisee ja ähisee ja mä vaan ootan, että tää bussi pysähtyisi ja mä pääsen ulos. Ja kun pääsen, mä juoksen. Mun hattu ja hanskat jäi bussiin. Mä myöhästyn tunnilta ja saan tehdä vaan tankosarjaa, kun muut pääsee keskilattialle. Äiti tulee hakemaan mua ja se on tosi vihainen, kun oon taas hukannut mun tumput.
Mä oon omassa sängyssä, mua pistelee ja hävettää, mua hävettää niin paljon, että se vaan tuntuu ku pienet neulat. Mä päätän, että mä en enää istu bussissa koskaan, että ens kerralla mä seison bussissa. Aika lähellä kuskia.
Liisa Mustonen
Teatteriohjaaja