Hyvän ja demokraattisen yhteiskunnan edellytyksenä on, että kaikki ihmiset voivat osallistua sen toimintaan. Liikkuminen paikasta toiseen on puolestaan usein osallistumisen edellytys.
Julkiset liikennevälineet mahdollistavat liikkumista monenlaisille ihmisille, joskin esteettömyydessä, aikataulutuksissa ja hinnoissa voi olla vielä paljon parantamisen varaa.
Turvalliseen liikkumiseen julkisissa liikennevälineissä on oltava mahdollista ihan jokaiselle. Meillä kaikilla on vastuu julkisen tilan tekemisestä turvalliseksi.
Turvallinen tila syntyy ensinnäkin toisten ruumiillisen koskemattomuuden kunnioittamisesta. Ketään ei saa koskea ilman lupaa. Kanssamatkustajat ovat avainasemassa häirinnän kitkemisessä.
Tilanteisiin puuttuminen voi tuntua vaivaannuttavalta, mutta puututaan silti ja siirretään häpeä niille, joille se kuuluu eli häiriköille.
Ruumiillinen koskemattomuus ei kuitenkaan ole vain sitä, että ilman suostumusta kenenkään ei pidä toisen kehoa koskeman. Se on myös sitä, että ilman suostumusta ei pidä kenenkään ulkomuotoa mennä kommentoimaan.
Jokainen myös pukekoon päällensä mitä lystää. Kukaan meistä ei ole olemassa toistemme esteettistä silmää miellyttääkseen. Jos jonkun muun ulkomuoto tai vaatevalinnat häiritsevät, käännä katse muualle.
Kun näet häirintää tai huonoa käytöstä, puutu. Tilanteen nimeäminen on usein hyvä keino: ”tuo on häiritsevää” tai ”tuo ei ole ok”. Kaikkein tärkeintä on osoittaa tukea häirinnän kohteelle vaikkapa kysymällä ”oletko kunnossa?”
Saara Särmä
Kirjoittaja on tutkija ja Feministisen ajatushautomo Hatun johtaja
