Syrjinnän ja väkivallan, henkisen ja fyysisen, hiljainen hyväksyminen on suuri asia. Sen takia meistä pienimpiä on kiusattu pihamailla ja busseissa ja sen takia ovat armeijat marssineet läpi historian. Seurasin kerran vierestä lasta, jonka kaveria kiusattiin koulussa. Kiusaajat olivat niin voimakkaita, että lapsi ei voinut vastustaa heitä. Näin, kuinka hän kärsi joutuessaan pakon edessä vaikenemaan ja kieltämään ystävyytensä. Ei ihme, hän joutui siinä samassa kieltämään myös oman ihmisyytensä. Onneksi vanhemmat ja opettajat puuttuivat tilanteeseen. Ajattelen, että jos kohtaat syrjintää tai kiusaamista, on parempi puuttua peliin kuin vaieta. Ei pelkästään kiusatun takia, vaan oman itsesi vuoksi. Eikös?
Heikki
Palaa etusivulle