Silminnähden päihtynyt henkilö tunkee yksin istuvien naisoletettujen viereen linja-autossa täysin pyytämättä ja yllättäen. Henkilö puhuu sekavia eikä juuri piittaa siitä, että nämä ihmiset eivät osoita minkäänlaista kiinnostusta keskustella hänen kanssaan. Jossain vaiheessa mieheltä putoaa kännykkä penkkien väliin, minkä seurauksena hän alkaa repiä penkkiä irti paikoiltaan.
Ensin yksi ihminen avaa suunsa pyytääkseen miestä jättämään ihmiset rauhaan, sen jälkeen toinen ja sitten vielä kolmas. Yksi sivullisista lähtee ilmoittamaan häiriköstä kuljettajalle, joka tulee nopeasti paikalle ja antaa yhden varoituksen. Häirikkö jatkaa toimintaansa hyvin pian varoituksen jälkeen. Minä menen ilmoittamaan kuljettajalle, että sama meininki jatkuu. Kuski pysäyttää bussin, poistaa häirikön bussista ja kiittää sivullisia ilmoittamisesta.
Edellä kuvaamani tilanne tapahtui alkutalvesta 2017 matkalla Helsingistä Turkuun, mutta samankaltaisia tilanteita tapahtuu myös paikallisliikenteessä. Kuulemieni juttujen perusteella häirikkö on usein humalainen mies ja häirinnän kohde useimmiten nainen ja/tai rodullistettu ihminen. Hyvin usein ihmiset ovat täysin hiljaa häirintätilanteissa. Se hiljaisuus pitää rikkoa. Jokaisella on oikeus käyttää joukkoliikennettä joutumatta häirinnän kohteeksi. Kun yksi avaa suunsa, se rohkaisee muita liittymään mukaan, kuten edelläkin tapahtui.
Tilanne voi tuntua häirinnän kohteeksi joutuvalta todella uhkaavalta ja lamaannuttavalta ja siksi juuri meidän kanssamatkustajien on osoitettava tukemme ja sanottava häirinnälle ei. Kannustan jokaista ihmistä ottamaan kanssamatkustajat huomioon ja puuttumaan havaitsemaansa ahdisteluun ja häirintään. Hiljaisuuden rikkominen on kaikkien velvollisuus, jotta joukkoliikenteestä saadaan turvallisempi tila jokaiselle matkustajalle.
Juho Pylvänäinen
Vuoden hetero 2016
