Mä oon kokenut monta kertaa häirintää joukkoliikenteessä. Yks kerta oli, kun mä istuin mun ystävän kanssa metrossa ja yks pariskunta istui siihen meidän lähelle. Me juteltiin ensin ihan tavallisesti, mutta yhtäkkiä sieltä tuli, että ”hei, sulla on hieno kamera. Se on mun verorahoilla ostettu.” Me oltiin mun ystävän kanssa tosi hämmentyneitä, mitä tuollaiseen voi vastata?
Kerran mä olin mun kantasuomalaisen ystäväni kanssa bussissa menossa keikalle ja yksi vanhempi mies katsoi pahasti mun suuntaan. Kun mies oli lähdössä, se näytti keskaria. Mun ystävä kysyi, että kenelle toi näytti keskaria. Mä sanoin, että kenelle luulet sen näyttäneen. Tapaus häiritsi mun ystävää koko päivän ja se halusi puhua siitä. Silloin mä tajusin, miten tottunut mä olen noihin tilanteisiin. Mä sanoin mun ystävälle, että sä todistit ton kerran, mutta mieti, jos sä olisit mä ja kokisit tota useammin.
Noissa tilanteissa mä oon tottunut siihen, että mä joudun yksin puolustamaan itseäni tai mun ystäviä, mutta silloin kun siihen tulee kanssamatkustajat messiin puolustamaan, niin mä aina yllätyn, että wow, ei tuon henkilön tarvinnut nousta ja tulla puolustamaan mua, mutta se silti teki sen. Siitä tulee tosi positiivinen olo, että täällä on ihmisiä, jotka on valmiita auttamaan.